Papuliina



V. 2010 marraskuussa  nukkui sakemannini Berri pois, silloin ajattelin ettei ikinä enää karvasta otusta mun kotiini tule. v2011 näin fb-sivuilla Tuiskun rakkaat lemmikit, pienen sievä kisun etsivän uutta kotia. Monta kertaa kävin katselemassa sitä sivua ja kuvaa... olin haaveillut nuorempana kissasta.
 Se oli torstai kun töista tulin kotiin ja avasin koneen ja fb-sivun ... siellä se kuva tuli heti esiin " Eikö kukaan halua minua omaksi" - teksti. Soitin ja sovein seuraavaksi päiväksi käynnin Tuiskun luo. Ei ollut autoa, eikä mitään kissatavaraakaan. Bussilla menin, kotiin Tuisku toi 😊 Mukana saapui n. puolen vuoden ikäinen kisuneiti, kissavessa, hiekka, kiipeilypuu, leluja ja ruokaa. Niin minusta tuli kisun omistaja. Päivääkään en ole katunut.



Kissa on nimensä mukaisesti salaperäinen, leikkisä, omanarvonsa tunteva. Ainakin Papuliina.
Ihana katsella sitä leikkisyyttä, kekseliäisyyttä miten ne liikkuu saalistaa. Miten pieni kissa, joka ei ikinä ole saalistanut elävää olentoa alkaa linnun nähdessään saalistamaan?


Kuva:Katri Lepistö

Kuva:Katri Lepistö

Kuva:Katri Lepistö

Papuliina on meidän lauman omanarvonsa tunteva kissa, matriarkka. Niin Pippuri ja koirat kuin myös minäkin, palvelija, tottelemme ja kunnioitamme.
Kuva:Katri Lepistö



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sissi, tuleva mammakoira (?)

Kolme lajia, 2 koulutustunnusta ...

Lauantai tohinoita